“Player Piano” - Kurt Vonnegutin vuonna 1952 julkaistu dystopiaaninen romaani, joka toi esiin automatisoitumisen vaikutukset yhteiskuntaan ja ihmisen asemaan maailmassa. Vuonna 1949 teos nähtiin televisiossa sarjana, ja vaikka se ei ole ehkä tunnetuimpia tuolloin esitettyjä ohjelmia, niin tarjoaakin kiehtovan kurkistuksen menneeseen teknologiaan ja sen kuvailuun.
Sarja sijoittuu tulevaisuuteen, jossa koneet ovat ottaneet lähes kaikki työt haltuunsa. Ihmisillä ei ole enää tarvetta työskentelyyn, ja he elävät tavallaan leppoisaa elämää, mutta samalla myös merkityksettömässä olotilassa. Päähahmo Paul Proteus on insinööri, joka alkaa kyseenalaistaa tätä järjestelmää ja sen vaikutuksia ihmisten elämään. Hän perustaa kapinaan koneita vastaan, pyrkimyksellään palauttaa ihmisille heidän menettämänsä arvon ja tarkoituksen.
“Player Piano” -sarjan tuotanto oli tuolloin vallankumouksellista, sillä se hyödynsi ensimmäisten joukossa uutta televizioteknologiaa: väriä! Vaikka kuva ei ollut täydellisen kirkas, niin silti värien käyttö toi sarjaan uuden dimension ja auttoi katsojia sukkulamaan syvemmälle tarinaan.
Sarjan näyttelijäkokoonpano oli myös huomattava. Pääosaa esittänyt Burgess Meredith oli tuolloin jo tunnettu näytellessään useissa Broadway-näytelmissä ja elokuvissa. Hänen tulkinta Paul Proteus -hahmosta oli poignantittia ja samalla täynnä voimaa, mikä teki hänestä ikimuistoisen hahmon televisiohistoriassa.
Sarjassa nähtiin myös muita tuolloin tunnettuja näyttelijöitä, kuten:
- Nancy Gates: Esitti Angela naista, Paul Proteusin rakastettua.
- George Macready: Esiintyi Learyksi, koneiden johtajana toimivaksi hahmoksi
“Player Piano” ja sen yhteiskunnalliset kommentit:
Teema | Kuvaus |
---|---|
Teknologian vaikutus ihmisyyteen | Sarja tutkii syvälleen miten automatisointi muuttaa ihmisten työsuhteita ja identiteettiä. |
Luokkavalta ja tasa-arvo | “Player Piano” tuo esiin kasvavan eriarvoisuuden riskit, kun koneet korvaavat ihmisiä töissä. |
Inhimillisyyden merkitys | Sarjan läpikulkevana teemana on kysymys siitä, mitä tarkoittaa olla ihminen teknologisen vallankumouksen keskellä. |
Vaikka “Player Piano” ei olekaan ehkä tavallisin valinta televisiosarjalle, niin se tarjoaa kiehtovan ja ajatuksia herättävän näkökulman 1940-luvun teknologiakuvaan. Sarja on myös mielenkiintoinen esimerkki siitä, kuinka science fiction -kirjallisuus on saanut jalansijaa myös televisiossa.
Sarjan visuaalisuus ja näyttelijätyöt ovat ansiokkasti toteutettuja ja luovat vahvan tunnelman dystopiaaniseen tulevaisuuteen.
Jos olet kiinnostunut klasikoiduista science fiction -tarinoista ja haluat nähdä, miten 1940-luvun televisio teki futuristista TV:tä, niin “Player Piano” kannattaa ehdottomasti ottaa katseltavaan!